Yllätä Ystävä-runokilpailu on päättynyt ja voittajaksi on valittu runo nimeltä Piilosta Ruohoviidakossa.
Voittorunon kirjoitti Krista Jokinen. Raati kommentoi voittorunoa mm. mieleenpainuvaksi, maanläheiseksi ja koskettavaksi. Valinta oli erittäin vaikea ja raati olikin todella yllättynyt kisan korkeasta tasosta. Haluamme kiittää kaikkia osallistujia, nämä runot jäävät luettaviksi tähän blogiin, nauttikaa ja kommentoikaa!
Kaikki julkaistavaksi soveltuneet runot on nyt julkaistu. Runoja kertyi noin 3500, joista paras runo valitaan lähipäivinä. Kiitokset kaikille osallistuneille! Runoblogi tullaan säilyttämään jatkossakin vaikka kilpailu päättyy.
Ps. poistettu plagiaatioruno “Jos rakastat kylmää kuuta”.
Ota elämästä kiinni,se soljuu ohitsemme.
Pidä minusta kiinni, muuten hukumme.
Jaksammeko taistella elämän myrskyissä,
löytyykö pyörteissä yhtään kortta,
johon voisimme takertua?
Pyörimme kuohuissa.
Iskeydymme rantakiviin,
irtoamme, pelastumme.
Ajaudumme eteenpäin.
Välillä pinnan alla.
Mutta me selviämme vielä.
Me jaksamme!
Mutta minne minne tämä meidät vie?
Mikä on määränpää?
Pidä lujasti kiinni me soljumme yhdessä elämän pyörteissä.
Me pärjäämme kyllä
meillä on syvä ystävyys yllä.
Vahva tunne että
tarvitsemme toisiamme.
Kotoinen ja turvallinen, oman tuoksuinen.
Sopivasti käytössä pehmennyt.
Se koostuu eri väreistä, elämän pienistä ja suurista asioista.
Eletystä, harmaasta arjesta – ja ikimuistoisista, parhaista juhlista.
Iloista ja suruista, kuuntelemisesta, lohdutuksen sanoista, jaetuista salaisuuksista.
Lempiasioiden muistamisesta, lämpimistä halauksista – kaipuusta, kun toinen on kaukana.
Kaikki luottamuksen vahvalla langalla yhteen parsittuna, hyvällä mielellä lämpimästi topattuna.
Voit ottaa sen mukaan matkalle – joskus saatat säilöä sen hetkeksi vintille.
Mutta aikojen päästäkin se tuntuu yhä edelleen aidolta, ja jotenkin vain niin omalta.
Oikea hoitokin on tärkeää; välillä sitä täytyy muistaa tuulettaa, tomut siitä pois tomuttaa.
Ja silloin,
vaikka maailman tuulet puhaltaisivat kuinka kylmästi,
voit luottaa siihen, että tilkkutäkki mitä lämpimin on aina suojanasi!
Kauneus lepää tässä hetkessä
pienet naiset kukkamekoissaan
onni saa hymyilemään
ystävyytemme on pehmeää pumpulia
käsi tarttuu käteen
me tanssimme itsemme väsyneiksi
valon säteet tarttuvat meihin
tämä on rakkautta
elämää kohtaan
Matkalla toisen ihmisen maailmaan,
avartuuko omani?
Toivottavasti.
rakas ystävä olet elämäni ilo .turva ,olet hyvä kaikille ole enerkian lähde.olen onnellinen kuntulit elämääni .oli vaikea alkuun ymmärtää kuinka niin kävi.olin epävarma,teinkö oikein edesmeneeseen miehee rakkaus,häiritsi tunnettani.mutta nyt,nyt tiedän olet rakas ja parasta elämässäni.
On ilo et oot olemassa
ryhdikkäänä matkaamassa.
Kanssasi kun maa vaihtuu,
kevenee ja jopa laihtuu.
Mieli seuraa ilmoitusta;
taakse jää tundra musta.
Kille ja Valle ystävykset,
olivat rohkeat kaverukset.
Päättivät lähteä maailmalle,
etsimään muutosta elämälle.
Oli haikealta elo kaksin alkanut tuntua.
Raotetaan hieman maailman huntua.
Oli Kille sanonut kerran jos toisen -
nyt he vihdoin toteuttivat haaveen sen.
Tuonne veden taakse kun pääsemme, päätti Kille.
Olkoon se alkuna meidän yhteisille retkille.
Tuumasivat he ja miettivät tovin -
olivat pienet jännityksissä kovin.
Niin lähtivät matkaan, toinen toisensa turvana.
Oli vaaroja monta, mutt’ ei se ainoana pulmana.
Oli myös syötävä, juotava mitä milloinkin sai.
Se toisinaan vaikeaa oli, tottakai.
Mutt periks’ eivät antaneet, jatkoivat matkaa.
Kohta se onni meidät kyytiinsä nappaa -
tuumasi Valle ja jälleen sopivan nukkumapaikan keksi.
Toivotaan ettei sää muutu taas tuuliseksi.
Sellaista elämä pitkään oli toverusten noiden.
Mutt’ päättäväisiä kun olivat -
onni vihdoin vastaan tuli seikkailijoiden.
Eräänä aamuna lempeään ääneen heräs’ Valle.
Kuka sinä olet – hiljaa kuiskas ääni nukkuvalle.
Minä olen Misse – jäättehän ystäviksi.
Olemme Kille ja Valle – kiitos mielellään – ikiajoiksi.
Jo arvannet ei ilolla rajaa ollut kun toisensa löysivät.
Minne menivät laulun hyräilyt tienoon täyttivät.
Näin veden takaa onnensa löysivät nuo.
Kun luovuttaneet eivät – ottakaamme opiksi tuo.
Kirjaimina ruudussa,
Sinä – ystäväni
Toisella puolella maapalloa
- niin kaukana,
silti ihan siinä lähellä
näytön toisella puolella
Kello on siellä jo paljon,
mene nukkumaan!
Sitä ennen – kiitos, että olet ystäväni!
 | latifah on Runo poikaystävälle |
 | kimmo on Jos Maa on isä niin meri on… |
 | Jumalan Mies on Mikä on Yllätä ystävä? |
 | sanka on Ystävää kun tarvitsen |
 | Asta on Piilosta ruohoviidakossa |
